Kuinka rakkaus alkoi?
Niiden päivien laskemiseen, jotka olemme asuneet koirattomassa kodissa, ei tarvita kovinkaan monta sormea. Tosin se on ollut monelle yllätys mistä palvelus-ja metsästyskoirien kanssa kasvaneet löysivät rodukseen pienen terrierin. Kai se oli jonkinlainen venäläinen vallankumous...
Selailimme vuonna 2000 venäläistä internet-sivustoa ja näimme kuvan pitkäkarvaisesta venäjäntoysta. Kuvan alla oli teksti, että rodusta oli myös lyhytkarvainen rotumuunnos. Pian huomasimme, että etsimme kuumeisesti tietoa lyhytkarvaisesta venäjäntoysta. Melkoisen epätoivoinen yritys kunnes Kennelliitto (SKL) antoi meille Vihtori Hakiaisen (Kennel Of Pepita) puhelinnumeron. Vikille oli saapunut kaksi lyhytkarvaista narttua Venäjältä, joten vihdoinkin meillä oli mahdollisuus tutustua rotuun.
Kai se oli sitten rakkautta ensisilmäyksellä, koska ensimmäinen pikkuvenäläinen saapui luoksemme 2001. Vuonna 2004 olimme niin varmoja rotuvalinnastamme, että menimme yhdessä kasvattajan peruskurssille ja saimme yhteisen kennelnimen. Malenkaya-Mafiya on venäjää ja tarkoittaa pienikokoista mafiaa.
Kasvatustyössämme haluamme pääsääntöisesti keskittyä lyhytkarvaisiin venäjäntoyhin. Kun valitsemme jalostuskoiria, niissä pitää meidän molempien mielestä olla jotain erityistä. Päämääränä on tiheäturkkinen, terverakenteinen ja terrieriluonteinen koira, jonka stressinsietokyky on melko korkea. Kasvattajina vaadimme itseltämme, että meidän pitää aina pystyä vastaamaan kysymykseen; Miksi tämä pentue?
Kasvatustyössämme tärkeimpiä tavoitteita ovat luonne ja rakenne. Rotumääritelmän mukainen, sulavaliikkeinen ja vahvatahtoinen venäjäntoy on aina kaunista katseltavaa. Yritämme tehdä paljon yhteistyötä venäläisten kasvattajien kanssa, sillä haluamme olla koko ajan selvillä rodun nykytilanteesta sen kotimaassa. Vaihdamme tietoa ja toivottavasti joskus myös koiria, sillä uuden jalostusmateriaalin saaminen Suomeen on erittäin tärkeää työtä rodun hyväksi.
Malenkaya-Mafiya kennelin suuret kiitokset menevät Irina Samsonovalle ja Marina Iozhitsalle (kennel Talisman Ljubvi). Ilman heidän apuaan, ja tärkeimpänä kaikesta, koiriaan emme olisi saaneet näin hyvää alkua omalle kasvatustyöllemme. Meillä syntyy pentueita melko harvoin, sillä haluamme viettää pentujen kanssa paljon aikaa varmistuaksemme siitä että jokainen pentu löytäisi itselleen juuri sen sopivan kodin ja uudet omistajat.
Keväällä 2008 Jarno teki pitkän matkan Siperiaan ja perheemme sai uuden venäläisen jäsenen, keskiaasianpaimenkoiran Dar Chingiza-kennelistä. Finik tuli täyttämään jo useamman vuoden tyhjänä ollutta ison koiran paikkaa. Laumanvartijakoiran kanssa eläminen on tuonut koiraharrastukseemme uusia haasteita. Huomasimme itsekin kuinka tärkeää on kasvattajan tuki, kun aloitellaan yhteiselämää uuden rodun kanssa. Me kerroimme kasvattajalle omat toivomuksemme ja kasvattaja valitsi meille sopivan pennun.
Pikkukoiramme ovat Finikin suuri rakkaus, mutta myös samalla sen lauma jota jättiläisemme suojelee vuorokauden ympäri. Pienen ja ison koiran yhteiselämä vaatii kuitenkin aina omistajalta paljon.
|
|